Historia

Euroopan unioni syntyi sodan raunioille

Kuva: Euroopan parlamentti
Maastrichtin sopimus Kuva_Euroopan parlamentti

Kuva: Euroopan komissio
Monnet ja Schuman
Robert Schuman (oik.) julkisti Jean Monnet'n (vas.) ajatuksen Saksan ja Ranskan hiili- ja teräsvarantojen yhdistämisestä 9.5.1950. Nykyään 9. toukokuuta vietetään Eurooppa-päivää kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Nykyinen Euroopan unioni oli alun perin ennen kaikkea rauhan hanke. Kahden raskaan ja tuhoisan maailmansodan jälkeen eurooppalaiset haaveilivat pysyvästä rauhasta mantereellaan ja samalla pelkäsivät uutta suursotaa. Toisen maailmansodan kokemusten ei haluttu enää toistuvan.

Läntisen Euroopan ytimessä olivat vanhat veriviholliset Saksa ja Ranska. Yksi vaikeimmista ongelmista Saksan ja Ranskan suhteissa koski saksalaista Saarin aluetta, joka oli tunnettu hiilivaroihin perustuvasta terästeollisuudestaan. Ranskalaiset näkivät alueella uhan: terästuotantoa oli käytetty Ranskaa vastaan asetuotannon muodossa jo kahdessa sodassa. Saksalaisille Saar taas edusti Saksalle kuuluvaa aluetta, jonka Ranska oli sodan jälkeen kaapannut itselleen. 

Hiili- ja teräsyhteisöllä oli kuusi perustajajäsentä

Ranskalainen virkamies Jean Monnet oli yksi monista Saarin alueen ongelmaa pitkään pohtineista. Hän otti yhteyttä maansa ulkoministeriin Robert Schumaniin mielessään uusi idea: Saksan ja Ranskan tulisi yhdistää hiili- ja teräsvarantonsa. Ehdotuksen pohjana oli ajatus, että näitä raaka-ainevaroja valvoisi kansainvälinen, riippumaton viranomainen. Näin yksi syy Saksan ja Ranskan väliseen jännitykseen olisi poistettu. Monnet arvioi järjestelyn tuovan myös varoja, joita tarvittiin kipeästi sodan jälkeisen Euroopan jälleenrakennuksessa.

Schuman julkisti ajatuksen lehdistötilaisuudessa 9. toukokuuta 1950. Schumanin julistuksena tunnettu ehdotus käynnisti neuvottelut, jotka johtivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustamissopimuksen allekirjoittamiseen Pariisissa 18. huhtikuuta vuonna 1951. Saksan ja Ranskan lisäksi sopimuksen allekirjoittivat Italia, Belgia, Alankomaat ja Luxemburg.

Rooman sopimuksella perustettiin Euroopan talousyhteisö

Kuva: Euroopan yhteisöt
Rooman sopimuksen allekirjoittaminen
Euroopan talousyhteisö ja Euroopan atomienergiayhteisö perustettiin Roomassa 25.3.1957 allekirjoitetulla kahdella sopimuksella, jotka tunnetaan Rooman sopimuksena.

Hiili- ja teräsyhteisö käynnisti prosessin, joka johti laajempaan yhteistyöhön Euroopassa. Euroopan talousyhteisön (ETY) ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) sopimukset allekirjoitettiin Roomassa 25. maaliskuuta 1957.

Euroopan talousyhteisön kivijalkana olivat tulliliitto jäsenmaiden välillä sekä asteittain toteutettavat yhteismarkkinat. Sopimuksessa päätettiin luoda yhteiset politiikat maataloudelle, liikenteelle, työvoiman liikkumiselle ja talouden tärkeille sektoreille. Euroopan atomienergiayhteisö taas keskittyi atomienergian rauhanomaisen käytön ja tutkimuksen kehittämiseen.

Näille kolmelle yhteisölle (EHTY, ETY, Euratom) perustettiin samalla yhteiset toimielimet. Yhteisöjen toimielinrakennetta muutettiin vuonna 1967 voimaantulleella sulautumissopimuksella, jolla Euroopan yhteisöille perustettiin yhteinen neuvosto ja yhteinen komissio.

1970- ja 80-luku olivat laajentumisen aikaa

Yhteisö laajentui ensimmäisen kerran vuonna 1973, kun Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Tanska liittyivät jäseniksi. Kreikasta tuli jäsen vuonna 1981 ja Espanjasta ja Portugalista vuonna 1986.

Poliittinen yhteistyö alkoi vähitellen kehittyä yhteisörakenteiden ulkopuolisena järjestelmänä 1970-luvulla. Tätä kehitystä tuki myös Eurooppa-neuvoston perustaminen vuonna 1974.

Euroopan parlamentin vaikutusvalta vahvistui, ja vuonna 1979 kansalaiset saivat ensi kertaa valita parlamentin jäsenet suorilla vaaleilla. Aiemmin kansalliset parlamentit olivat valinneet edustajansa.

Seuraava askel kohti yhtenäisempää Eurooppaa otettiin 17. helmikuuta 1986, kun Euroopan yhtenäisasiakirja allekirjoitettiin. Ryhdyttiin luomaan sisämarkkinoita, jotka tekivät yhteisöstä tiiviimmän talousalueen.

Euroopan unioni perustettiin Maastrichtin sopimuksella 1992

Kuva: Euroopan komissio
Suomen liittymissopimuksen allekirjoittaminen
Valtiosihteeri Veli Sundbäck, ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen, pääministeri Esko Aho ja ulkoministeri Heikki Haavisto (istumassa vasemmalta oikealle) allekirjoittivat Suomen liittymissopimuksen Eurooppa-neuvoston kokouksessa Korfulla kesäkuussa 1994.

Vuonna 1992 allekirjoitetun Maastrichtin sopimuksen myötä Euroopan yhteisö muutti nimensä Euroopan unioniksi.

Sopimuksella vahvistettiin unionille niin sanottu pilarirakenne. Euroopan yhteisöjen eli ensimmäisen pilarin lisäksi yhteistyö ulotettiin myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (II pilari) ja oikeus- ja sisäasioihin (III pilari). Juridisesti ainoastaan Euroopan yhteisö säilyi oikeushenkilönä, koko unionille tätä oikeustoimikelpoisuutta ei sopimuksessa tunnustettu. Ensimmäisen pilarin asioista päätetään ylikansallisesti.

Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät unioniin vuoden 1995 alusta. Norjalaiset sen sijaan hylkäsivät EU-jäsenyyden jo toistamiseen kansanäänestyksessä.

Sopimus Euroopan unionista eli Maastrichtin sopimus käsitti myös sitovan suunnitelman talous- ja rahaliitosta, joka toteutettiin kolmessa vaiheessa. Euroopan keskuspankki aloitti toimintansa vuonna 1999 ja 12 maata otti yhteisvaluutta euron käyttöön vuonna 2002.

2000-luvulla EU laajentui 28 maan unioniksi

Kuva: Euroopan komissio
Laajentumisen juhlintaa vuonna 2004
Kymmenen uuden jäsenmaan liittymistä unioniin juhlittiin Brysselissä 1.5.2004.

Berliinin muurin murtuminen ja Euroopan kahtiajaon päättyminen 1990-luvun alussa loi edellytykset unionin laajentumiselle Itä- ja Keski-Eurooppaan. Tätä varten toimielinrakennetta ja päätöksentekoa oli kuitenkin uudistettava ja tehostettava. Vuonna 1997 allekirjoitetulla Amsterdamin sopimuksella muun muassa vahvistettiin yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa ja lujitettiin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Nizzan sopimus taas valmisti unionia vuoden 2004 laajentumiseen.

Euroopan unionin suurin ja monipuolisin laajentuminen tapahtui 1.5.2004, jolloin Euroopan unioniin liittyi kymmenen uutta valtiota: Latvia, Liettua, Kypros, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. Jäsenmaiden määrä kasvoi 27:ään vuoden 2007 alusta, jolloin Bulgaria ja Romania liittyivät EU:iin. Kroatiasta tulee 28. EU-maa 1.7.2013.

Sopimusuudistuksella halutaan nykyaikaistaa unionin toimintaa

Eurooppa-neuvosto kutsui joulukuussa 2001 koolle Eurooppa-valmistelukunnan eli konventin, joka sai tehtäväkseen unionin keskeisten ongelmien ja tulevaisuuden haasteiden käsittelemisen. Valmistelukunnan työn tuloksena syntyi ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista.

Perustuslaillisen sopimuksen tarkoituksena oli selkiyttää unionin ja jäsenvaltioiden toimivallanjakoa, yksinkertaistaa unionin oikeusjärjestelmää sekä lisätä demokraattisuutta, tehokkuutta ja avoimuutta unionin päätöksenteossa. Ehdotus luovutettiin jäsenmaiden hallituksille heinäkuussa 2003.

Kuva: Euroopan komissio
Kansanäänestysjulisteita Ranskassa
54,9 % ranskalaisista vastusti Euroopan perustuslaillista sopimusta 29.5.2005 järjestetyssä kansanäänestyksessä.

Perustuslakisopimus allekirjoitettiin Roomassa lokakuussa 2004. Voimaantulo edellytti kuitenkin sopimuksen ratifiointia kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä kesällä 2005 enemmistö äänesti uutta sopimusta vastaan.

Eurooppa-neuvosto pääsi kesäkuussa 2007 yksimielisyyteen seuraavista askelista. Kokouksessa sovittiin uuden sopimusuudistuksen sisällöstä ja siitä, että hallitusten välinen konferenssi ryhtyy valmistelemaan sopimusta.

Sopimus allekirjoitettiin Portugalin puheenjohtajakauden päätteeksi joulukuussa 2007 ja se sai nimekseen Lissabonin sopimus. Sopimus on hyväksytty jokaisessa jäsenvaltiossa maiden omien perustuslaillisten säännösten mukaisesti. Suomen eduskunta hyväksyi sopimuksen 11.6.2008 äänin 151-27. 

Irlanti järjesti sopimuksen hyväksymisestä ainoana jäsenmaana kansanäänestyksen 12.6.2008. Sopimus hylättiin Irlannissa tuolloin äänin 53,4 % vastaan, 46,6 % puolesta.

EU-maat eivät halunneet luopua pitkään valmistellusta sopimuksesta, vaan ryhtyivät etsimään yhdessä ratkaisua tilanteeseen. Kesäkuun 2009 Eurooppa-neuvostossa EU-päämiehet sopivat oikeudellisista takeista, jotka koskevat veropolitiikkaa, oikeutta elämään, koulutusta ja perhettä sekä Irlannin perinteistä sotilaallisen puolueettomuuden politiikkaa. Nämä olivat Irlannin kansan huolenaiheita. Tämä päätelmien liitteenä oleva päätös on Lissabonin sopimuksen mukainen, eikä se vaadi muissa jäsenvaltioissa sopimuksen uutta ratifiointikierrosta. Takeet liitetään seuraavan liittymissopimuksen pöytäkirjoihin. Lisäksi annettiin julistus työntekijöiden oikeuksista, sosiaalipolitiikasta ja muista kysymyksistä. Irlanti antoi myös kansallisen julistuksen.

Irlanti järjesti uuden kansanäänestyksen Lissabonin sopimuksesta  2.10.2009, jossa hyväksyi sopimuksen äänin 67,1 % puolesta, 32,9 % vastaan.

Sopimus tuli voimaan 1. joulukuuta 2009.