Euroopan unionin neuvosto

Euroopan unionin neuvosto

Kuva: Euroopan unionin neuvosto
Euroopan unionin neuvosto päämajana toimii Brysellissä sijaitseva Justus Lipsius rakennus. Kuva: Euroopan unionin neuvosto.

Euroopan unionin neuvosto edustaa jäsenvaltioita unionin päätöksenteossa ja koostuu jäsenvaltioiden ministeritason edustajista. Neuvosto toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa EU:n lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä. Neuvostoa kutsutaan myös ministerineuvostoksi.

Neuvosto kokoontuu Brysselissä lukuun ottamatta huhti-, kesä- ja lokakuuta, jolloin kokoukset pidetään Luxemburgissa.

Neuvosto kokoontuu kymmenessä eri kokoonpanossa riippuen siitä, mitä asioita sen käsiteltävänä on. Osallistuva ministeri määräytyy sen mukaan, mitä aihepiiriä käsitellään.

Neuvoston kokoonpanot

  • Yleiset asiat
  • Ulkosuhteet
  • Talous- ja rahoitusasiat (Ecofin)
  • Oikeus- ja sisäasiat
  • Työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat
  • Kilpailukyky (sisämarkkinat, teollisuus ja tutkimus)
  • Liikenne, televiestintä ja energia
  • Maatalous ja kalastus
  • Ympäristö
  • Koulutus, nuoriso ja kulttuuri
Kuva: Euroopan unionin neuvosto
Kyproksen Eurooppaministeri Andreas Mavroyiannis ja Eurooppaministeri Alexander Stubb yleisten asioiden neuvostossa marraskuussa 2011. Kuva: Euroopan unionin neuvosto.
Kyproksen Eurooppaministeri Andreas Mavroyiannis ja Eurooppaministeri Alexander Stubb yleisten asioiden neuvostossa marraskuussa 2011.

EU:n suhteita muuhun maailmaan käsitellään ulkosuhteiden neuvostossa (UAN). Yleisten asioiden neuvosto (YAN) vastaa muiden neuvostokokoonpanojen työn yhteensovittamisesta, Eurooppa-neuvoston kokousten valmistelusta, institutionaalisista kysymyksistä sekä laajentumisesta.

Puolivuosittain vaihtuva puheenjohtajamaa johtaa neuvostojen työtä lukuun ottamatta ulkoasiainneuvostoa, jossa puheenjohtajana toimii EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.

Neuvoston päätehtävät

  • hyväksyy EU:n lainsäädännön yhdessä Euroopan parlamentin kanssa
  • huolehtii jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalipolitiikan yhteensovittamisesta
  • solmii kansainvälisiä sopimuksia EU:n ja muiden maiden tai organisaatioiden kanssa
  • hyväksyy EU:n talousarvion yhdessä Euroopan parlamentin kanssa
  • vastaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisestä
  • koordinoi yhteistyötä kaikkien EU-maiden kansallisten tuomioistuinten, poliisivoimien, tullien ja maahanmuuttoviranomaisten välillä.

Neuvoston päätökset valmistellaan komiteoissa ja virkamiesten työryhmissä, joita on yli 200. Tärkein on viikoittain kokoontuva pysyvien edustajien komitea COREPER, jonka jäsenet ovat jäsenmaiden suurlähettiläitä Brysselissä olevissa edustustoissa. Komitea valvoo valmistelutyön lisäksi jäsenmaiden kansallista etua EU:n tasolla.

EU:n puheenjohtajamaa

Kuva: Euroopan unionin neuvosto
Euroopan komissio vierailulla Suomessa 2006. Kuva Euroopan unionin neuvosto.
Suomi toimi viimeksi puheenjohtajamaana 2006, jolloin komissio kävi vierailukäynnillä Suomessa.

EU:n puheenjohtajamaa vaihtuu puolivuosittain ennalta sovitun aikataulun mukaisesti. Puheenjohtajamaan rooli on EU:n sisäisen työskentelyn kannalta keskeinen, mutta nykyisin vähemmän näkyvä EU:n ulkopuolella.

Puheenjohtajamaalla on päävastuu Euroopan unionin neuvoston työskentelystä ja merkittävä vaikutusmahdollisuus puheenjohtajakaudella esille otettaviin ja käsiteltäviin kysymyksiin.

Puheenjohtajamaa johtaa ministerineuvostojen (lukuunottamatta ulkoasiainneuvostoa) ja niitä valmistelevien virkamiestyöryhmien työtä. Työryhmät valmistelevat EU:n päätöksiä ja tulevaa lainsäädäntöä, joista ministerit päättävät ministerineuvostoissa.

Puheenjohtajamaat 2012-2020

  • 2012 Tanska, Kypros (1.7.2012 alkaen)
  • 2013 Irlanti, Liettua
  • 2014 Kreikka, Italia
  • 2015 Latvia, Luxemburg
  • 2016 Alankomaat, Slovakia
  • 2017 Malta, Viro
  • 2018 Bulgaria, Itävalta
  • 2019 Romania, Suomi
  • 2020 Kroatia, Saksa

Päätösten teko määräenemmistöllä

Ministerineuvosto päättää asioista joko yksimielisesti, määräenemmistöllä tai yksinkertaisella enemmistöllä.  Lissabonin sopimuksen myötä päätöksiä tehdään määräenemmistöllä huomattavasti aiempaa enemmän.

Jäsenmaiden yksimielisyys vaaditaan yhä mm. yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, veropolitiikassa ja puolustusalalla. Yksimielisyys tarkoittaa sitä, että kaikkien maiden on hyväksyttävä ehdotettu ratkaisu. Yksikin vastustava jäsenvaltio voi estää ratkaisun.

Päätöksenteko määräenemmistöllä tarkoittaa, että käytössä on jäsenmaiden painotettu äänimäärä asukasluvun mukaan. Marraskuusta 2004 lähtien on sovellettu Nizzan sopimusta, jonka mukaan suurimmilla jäsenmailla Saksalla, Ranskalla, Italialla ja Britannialla on 29 ääntä, Espanjalla ja Puolalla 27 jne. Suomella on 7 ääntä.

Määräenemmistöön tarvitaan vähintään 260 ääntä 352:sta. Lisäksi päätöksen takana on oltava jäsenmaiden enemmistö. Päätöksen estävä määrävähemmistö on 93 ääntä. Tämä edellyttää esimerkiksi kolmen suuren ja yhden pienemmän valtion vastustusta.

Uusi järjestelmä käyttöön 1.11.2014

Lissabonin sopimuksen myötä siirrytään uuteen kaksoisenemmistöjärjestelmään, jonka mukaan määräenemmistön syntyminen edellyttää neuvostossa vähintään 55 prosenttia jäsenvaltioista ja vähintään 65 prosenttia unionin yhteenlasketusta väestöstä.

Päätösten estämiseen tarvitaan aina kuitenkin vähintään neljä jäsenvaltiota. Lisäksi 55 prosenttiin on kuuluttava ainakin viisitoista jäsenmaata.

Kaksoisenemmistöjärjestelmä on otettu käyttöön 1.11.2014. Mikäli joku jäsenvaltio pyytää, voidaan päätös tehdä myös vanhan järjestelmän mukaan 31.3. 2017 asti.