Ajankohtaista
Blogi, 15.2.2017

Britannia ja EU: Osa 6

Saapuessaan Downing Streetille viime heinäkuun puolivälissä ottamaan vastaan pääministerin tehtävän Theresa May tyytyi vain toteamaan, että ’brexit tarkoittaa brexitiä’, mutta yksityiskohdat suunnitelmasta puuttuivat. Nyt kuitenkin tiedämme jo vähän enemmän.

Kuva: Euroopan komissio
May ja Juncker
Ison-Britannian pääministeri Theresa May ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker.

Pääministeri May toivoi jo heinäkuussa 2016, että virallinen eroilmoitus, artikla 50:n mukaisesti, voitaisiin antaa maaliskuuhun 2017 mennessä. Muista yksityiskohdista ei tuolloin kuitenkaan sovittu.

Tammikuussa 2017 pitämässään puheessa May sitä vastoin jo hahmotteli suunnitelman brexitin toteuttamiseksi.

Varmuus eroprosessin etenemisestä

Ministeri May myönsi, että epävarmuus on huono asia liike-elämän ja politiikan kannalta Englannin kanaalin molemmilla puolilla. Sen takia hän lupasi tarjota varmoja vastauksia aina kun mahdollista. Hän vahvisti myös, että brittiparlamentti äänestäisi lopullisesta sopimuksesta ennen sen voimaantuloa. Hän ei kuitenkaan ollut varma siitä, mitä tekisi siinä tapauksessa, jos parlamentin ala- ja ylähuoneet torjuisivat sopimuksen.

Tämä vahvisti sen, minkä monet jo tiesivät, eli että ministeri May haluaa Britannian irtautuvan Euroopan unionin tuomioistuimen lainkäyttövallasta. EU-tuomioistuin on EU:n korkein tuomioistuin ja vastuussa siitä, että EU-lainsäädäntöä sovelletaan ja toimeenpannaan asianmukaisesti.

Saarivaltakunnan vahvistuminen ja suhteet Irlantiin

Todetessaan, että kaikki Yhdistyneen kuningaskunnan neljä kansakuntaa ovat yhdessä vahvempia ja että kaikki saarivaltakunnan alueparlamentit otetaan mukaan neuvotteluihin, May otti huomioon, että Skotlanti ei ollut äänestänyt EU:sta eroamisen puolesta.

Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan raja tulee olemaan yksi eroprosessin kiistanalaisimmista kysymyksistä. May sanoi, ettei hän halua pohjoisen ja etelän välille ’syntyvän uusia ihmisten arkea ja liike-elämää haittaavia esteitä’. Sitä hän ei kuitenkaan täsmentänyt, miten tämä tapahtuisi käytännössä ja miten hallitus aikoo toimia estääkseen EU:sta Britanniaan pyrkiviä siirtymästä Irlannin rajalle.

Maahanmuutto

May toisti päättäneensä vakaasti rajoittaa maahanmuuttoa ja totesi, että Britannia on ’avoin ja suvaitsevainen maa’, mutta kuka tahansa EU:n alueella oleskeleva ei voi jatkossa olla vapaa muuttamaan Britanniaan. Se, miten hän suunnitteli tämän tapahtuvan, ei kuitenkaan tullut esille.

Britanniassa jo olevien EU-kansalaisten asema

Tästä toisesta kiperästä kysymyksestä pääministeri on linjannut jo aikaisemmin.

May toivoo voivansa taata Britanniassa jo oleville EU-kansalaisille oikeuden jäädä maahan EU-eron jälkeen. Hän on huolissaan siitä, että EU:n alueella oleville briteille ei ehkä annettaisi automaattista oikeutta oleskella ja työskennellä maassa ja käyttää julkisia palveluja, kuten terveydenhuoltoa. EU-kansalaiset ovat täten neuvotteluissa pelinappuloita.

Työntekijöiden oikeudet

EU on tarjonnut parannuksia työoloihin niin Britanniassa kuin EU-maissa. Muun muassa yhden vuorotyöjakson sallitusta kestosta, taukojen lukumäärästä työpäivän aikana, työolosuhteista, työntekijöiden oikeuksista ja palkasta on olemassa huolellisesti harkitut ratkaisut.

Työväenpuoleen pelkoihin siitä, että EU-ero heikentäisi työtekijöiden oikeuksia, May vastasi vahvistamalla, että olisi parlamentin asia keskustella ja päättää siitä, mitkä osat lainsäädännöstä Britannian tulisi säilyttää.

Vapaakauppasopimukset

Tämä oli luultavasti esitetyistä kohdista kaikkein tärkein. May ilmoitti haluavansa neuvotella vapaakauppasopimuksen EU:n kanssa.

Rivien välistä voi ymmärtää, että hän ei halua Britannian pysyvän sisämarkkinoiden jäsenenä eikä noudattavan EU:n neljää vapautta (tavaroiden, pääomien, palvelujen ja ihmisten vapaa liikkuvuus).

Sisämarkkinat – joka oli brittien keksintö – on hyödyttänyt merkittävästi Britannian rahoitussektoria, koska yritykset ovat voineet käydä rajoituksetta kauppaa Euroopan maissa. Mayn ilmoituksen jälkeen jotkut rahoituslaitokset ovat jo kertoneet siirtävänsä työpaikkoja pois Lontoon Citystä EU:n alueelta,

Sisämarkkinoita koskevien muutosten ohella myös vapaakauppasopimuksilla on suuri merkitys. May totesi, että Britannian tulisi saada neuvotella vapaasti omat kauppasopimuksensa Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa. Samalla hän vahvisti, että Britannia ei olisi jatkossa enää osa EU:n tulliliittoa, jossa kaikki EU-maat ja Turkin kaltaiset valtiot sopivat yhteisistä ulkoisista tullimaksuista ja kaupan sisäisten esteiden poistamisesta.

Tällä saattaa olla tuhoisia seurauksia niille brittiyrityksille, jotka myyvät tuotteitaan EU-maihin, koska Britanniassa valmistettujen tuotteiden tuonti tulisi olemaan eurooppalaisille kalliimpaa.

Tiede ja innovaatiot

Hieman omituisena lisäyksenä tähän listaan ministeri May totesi, että Britannia pyrkii säilyttämään johtavan asemansa tieteen ja innovaatioiden saralla. Hallitus ei sallisi aivovuotoa ja yliopistoille korvattaisiin niiden menettämät EU-rahoitusosuudet.

Rikollisuus ja terrorismi

Entisenä sisäministerinä May on täysin tietoinen Britannian myötävaikutuksesta EU:n turvallisuuteen. Britannian sotilasmenot ovat suuremmat kuin minkään muun EU-maan ja sen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen asiantuntemus ja rahoitus ovat maailman huippuluokkaa.

Pääministeri sanoi, että hän ei haluaisi lopettaa yhteistyötä EU:n kanssa näillä aloilla ja että Britannia saattaa silti haluta osallistua joihinkin järjestelmiin, kuten eurooppalainen pidätysmääräys, joka mahdollistaa rikollisten helpon siirtämisen yhdestä EU-maasta toiseen. Mutta tähän liittyy varoitus: mikäli EU ei neuvottelisi reilua brexit-sopimusta, Britannia vetäisi pois sotilaallisen ja tiedusteluasiantuntemuksensa.

Tavoitteena hallittu ero

Tämä oli toinen varoitus EU:lle. May teki selväksi, että kauppasopimuksen tekemättä jättäminen EU-eron jälkeen olisi Britannialle parempi vaihtoehto kuin huono sopimus.

Lisäksi hän varoitti EU-maita siitä, että jos Britannia saa joko huonon sopimuksen tai ei sopimusta lainkaan, hän on valmistautunut luomaan Britanniasta Singaporen kaltaisen matalan verotuksen, säännöstelystä vapaan valtion taatakseen maansa talouden kilpailukyvyn.

Yleisesti ottaen puhe sai melko hyvän vastaanoton, mutta siinä oli myös vanhan toistoa. Pääministerin vaatimus siitä, että Britannia jättäisi sisämarkkinat ja mahdollisesti tulliliiton, antaa kuitenkin yrityksille mahdollisuuden suunnitella tulevaisuuttaan. Lisäksi vaatimus luo pohjaa Britannian neuvotteluille Brysselin kanssa. Vaikka May väittää haluavansa varmuutta, eroprosessissa on silti paljon epäselvyyksiä.

Parlamentti äänesti

Tammikuun 24. päivä Britannian korkein oikeus linjasi että viralliseen eroon EU:sta tarvitaan parlamentin edustajien suostumus, eikä hallituksen ministereillä yksinään ole valtaa päättää asiasta. Edustajien piti siis äänestää asiasta. Äänestyksen tuloksena 498 edustajaa äänesti lakialoitteen (Artikla 50) puolesta ja 114 vastaan. Tulos itsessään on merkki Britannian politiikan tilasta tällä hetkellä.

Esimerkiksi kaikki Skotlannin kansallispuolueen 50 edustajaa äänestivät lakialoitetta vastaan. Skotlannin kansallispuolueen mukaan Mayn päätös vetäytyää EU:n sisämarkkinoilta vahingoittaisi Skotlannin teollisuutta, kuten viskin vientiä EU:hun. Kansallispuolue linjasi myös että uusi kansanäänestys Skotlannin kuulumisesta Britanniaan on äänestyksen myötä todennäköisempi. Kansanpuolueen mukaan Britannian olemassaolon tulevaisuus säilyy näiden myötä epäselvänä.

Myös työväenpuolueen mielipiteet brexitin kohdalla ovat jakautuneet. 52 työväenpuolueen edustajaa uhmasi puolueen puheenjohtajaa Jeremy Corbynia, äänestämällä lakialoitetta vastaan. Lisäksi puolueen johtohahmoihin kuuluva tunnettu liike-elämän vaikuttaja Clive Lewis kieltäytyi puoltamasta aloitetta.

Monet työväenpuolueen äänestäjät tukevat brexitiä, mutta enemmistö puolueen edustajista on brexitiä vastaan. Nyt on ollut myös puhetta Corbynin mahdollisesta lähdöstä puheenjohtajan paikalta, koska monet hänen puolueensa edustajista eivät seuranneet äänestyksessä hänen linjaansa.

Äänestyksen vaikutukset

Parlamentin ylähuoneella on vielä mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen viivästyttämällä Artikla 50:n toimeenpanoa, joka veisi asian uudelleen edustajien äänestettäväksi.

Kaikki tämä kertoo siitä, ettei brexit  ole prosessina yksinkertainen. Euroopan suurten instituutioiden kuten EU-parlamentin ja muiden EU-maiden kannat vaikuttavat osaltaan siihen kuinka siisti Britannian erosta tulee. Myös Britannian sisäiset erimielisyydet tulevat varmasti vaikuttamaan lopulliseen tulokseen. Kaikki tämä tulee vaikuttamaan ihmisiin niin Suomessa, Britanniassa kuin myös muualla EU:ssa.

Matthew Broad

Matthew Broad

twitterissä: @drmattbroad

Kirjoittaja on britti, joka on ihastunut Turkuun ja saaristoon. Broad työskentelee tällä hetkellä Turun yliopiston filosofian, poliittisen historian ja valtio-opin laitoksella Marie Skłodowska-Curie –ohjelman vierailevana tutkijana. Hän on erityisesti Ison-Britannian ulkopolitiikan sekä Euroopan integraation historian asiantuntija.

Päivitetty 15.2.2017